Neljäs luku

Aamulla, kun Garion heräsi, hän ei tiennyt enää mikä oli unta ja mikä totta. Valveilla olo aika ja uni sekoittuivat toisiinsa. Eikä hän voinut edes kysyä Luciferilta, mitä viime yönä oikeastaan oli tapahtunut vai oliko mitään. Ainakin he olivat jutelleet vaikka ja mistä ja Garionilla oli siitä jäänyt mukava olo.

Hän toivoi paterinsa Rivan ja isänsä Eriondin suostuvan. Lucifer oli nimittäin kertonut hänelle edellisenä yönä jo alkua asioille, mitä hänen olisi hyvä tietää ja poika oli huomannut hänen olevan hyvä opettaja. Nukkumis puolta voisi sitten miettiä myöhemmin, kun se tulisi ajankohtaiseksi.

Ennen, kuin Garion ehti miettiä mitään enempää Riva tuli huoneeseen ja sanoi: Huomenta, alahan pakata tavaroitas. Sä muutat ainakin ny puoleks vuodeks toiseen huoneeseen. Garion oli ihan pihalla ja tuijotti vain pateriaan. Riva töytäisi häntä hellästi hymyillen ja sanoi: Hopi, hopi! Sä muutat ny Luciferin huoneeseen,

kun hänestä kerran tulee mentorisi. Se ei oo ny himassa ni sul on aikaa asettua sinne rauhassa tavaroines. Luc sano, et sä saat laittaa tavaras minne tahansa siel, et tunnet olos kotosaks. Sitä ei haittaa, vaikka sotkisit sen järjestelmät siel.

Garion rupes vasta tajuamaan mistä oli kyse. Hän nousi ylös, haki muutaman pahvilaatikon ja kasasi omat henkilökohtaiset tavaransa niihin. Hän ei voinut olla miettimättä edellistä yötä jälleen. Oliko silloin tapahtunut jotain vai ei? Ehkä hän saisi jossain vaiheessa tietää kysymättäkin.

Riva ja Eriond auttoivat Garionia saamaan pahvilaatikot Luciferin huoneeseen tai oikeastaan tilaan keittiön ja heidän huoneensa jälkeen, tila oli rakennettu huoneen puoleen väliin ulottuvalla seinällä ja verholla joka oli ovena. Tila ei ollut suuren suuri, mutta riittäisi hänelle ja Luciferille, jos he pystyisivät sopuisaan yhteiseloon.

Tilassa oli vain sänky, kaappi ja hyllyjä seinille kiinnitettyinä. Luciferilla oli paljon kirjoja ja Garion lisäsi omat kirjansa niiden viereen ja omat vaatteensa kaappiin miehen vaatteiden viereen.

Kun Garion sai vähät henkilökohtaiset tavaransa paikoilleen hän istui sängyn reunalle ja katseli ympärilleen. Poika ymmärsi miksi Lucifer viihtyi paljon omissa tiloissaan, siellä oli rauhallista.

Garion nousi seisomaan sängyn reunalle ja tutki uuden huonetoverinsa kirjoja uteliaana. Paljon tietoa verenimijäihmissusien kulttuurista, tavoista ja oppikirjoja verenimijäihmissusien omaan kieleen liittyen. Hän otti käteensä kielen alkeitten kirjan ja selaili sitä ja rupesi lopulta sitten lukemaan kirjaa tarkemmin sängyssä vatsallaan maaten. Pitäisi hänenkin kai oppia hallitsemaan tuleva verenimijäihmissusien kieli, joka se tulisi olemaan hänellekin aikanaan äidinkieli vai pitäisiko ajatella rodunkieli.

Garion lueskeli kirjaa edelleen, kun Lucifer tuli huoneeseen. Ai sä oot löytäny ittelles jos luettavaa, mies totesi ja vilkaisi kirjan kantta. Olishan tuo pitäny arvata, et toi kirja tarttuu sun kätees. Lusifer naurekeli tullessaan Garionin viereen selin makuulle nojaten käsivarsiinsa. Garion yritti olla kuin ei mitään, vaikka miehen läsnäolo saikin hänen vatsassaan perhoset lepattelemaan ja kädet hikoamaan.

Jonkin aikaa oli ihan hiljaista. Lopulta Garion ei enää kestänyt vaan hänen oli pakko vilkaista miestä. Lucifer makasi sängyllä silmät kiinni, mutta ei luultavasti nukkunut. Poika yritti keskittyä taas kirjaan.

Vähän ajan kuluttua Lucifer äkkiä kysyi Garionilta: Miten sun päiväs on menny? Garion hätkähti ja vilkaisi häneen. Ihan hyvin, hän sanoi ääni vähäisen värähtähtäen. Pelkäät sä mua? Mies kysyi. Een, miks pelkäisin? Garion katsoi nyt rohkeammin Luciferiin. Ei, kun mä vaan ajattelin, Lucifer vastasi hetken kuluttua.

Hetken päästä Lucifer nousi ylös ja sanoi: Mä jätän sut lukemaan rauhassa. Atescalla ja mulla on aika paljon asioita selvitetävänä. Garion nyökkäsi ja huomasi olevansa pettynyt miehen lähtemisestä. Lähtiessään Lucifer suukotti hänen niskaansa ohimennen ja Garion tuijotti huumaantuneena hänen peräänsä. Kaikki miehen kosketukset tuntuivat luissa ja ytimissä asti.

Ennen kuin Lucifer katosi verhon taakse hän sanoi vielä: Tuu vaan kysymään jos sulla tulee mitä tahansa mieleen jostakin asiasta, ei se meitä häiritse. Ja mies oli kadonnut huoneesta jättäen Garionin yksikseen.

Garion lueskeli aikansa kirjaa ja vaihtoi sitten verenimijäihmissusien kulttuuriin liittyvään kirjaan. Kirja sai pojan miettimään verenimijäihmissusien elämää enemmän ja kysymyksiä syntyi hänen päässään kuin sieniä sateella. 

Hetken hän mietiskeli itsekseen, mutta nousi sitten ylös ja lähti huoneesta keittiötä kohti. Keittiön ovella Garion pysähtyi hetkeksi valmistautumaan henkisesti Luciferin tapaamiseen ja avasi sitten oven. Mies istui sohvalla Atescan kanssa ja Kurotora oli heidän seurassaan. Poika lähti Luciferia kohti, mutta pysähtyi, kuin seinään, kun näki verenimijäihmissuden koskettavan Luciferia intiimisti. 

Atesca huomasi Garionin ennen kuin hän kerkesi perääntyä huoneesta. Poika kääntyi äkkiä ympäri ja säntäsi takaisin huoneeseen ja suoraan sänkyyn. Kuvittelinko mä kaiken? Hän mietti. Vai ymmärsinkö vain väärin Luciferin suukon niskaani? Jos se oliki vaan lapselle annettu suukko eikä mitään muuta? Niin se varmaan oli. Garionille tuli pettymksen kyyneleet silmiin, mikä ärsytti häntä. Eihän hän edes halunnut Luciferin kanssa mitään.

Poika ei kerennyt edes rauhoittua kunnolla, kun hän jo kuuli Luciferin askeleet verhon takaa. Garion pyyhki nopeasti silmänsä ja tarttui kirjaan esittäen lukevansa sitä.

Mies laskeutui hänen viereensä sängylle vatsalleen ja katsoi poikaan hetken ja kurkotti sitten kädellään pyyhkäistäkseen hiuksen pois Garionin silmiltä. Poika hätkähti ja vilkaisi Luciferiin syrjäsilmällä. Toinen katsoi häneen lempeästi ja kumartui äkkiä lähemmäs. Garionin pulssi kiihtyi miehen hengityksen pyyhkäistessä hänen kasvojaan. Hän sulki silmänsä ja tunsi Luciferin huulien hipaisun huulillaan. 

Poika raotti silmiään ja näki miehen kasvot ihan lähellä ennen kuin toinen painoi huulensa uudestaan hänen huulilleen. Garion vastasi suudelmaan henkäisten hiljaa. Suudelma oli varovainen ja kokeileva muuttuen syvemmäksi sen edetessä. Lucifer veti pojan lähemmäs itseään syventäen suudelmaa vielä lisää. 

Lopulta mies sitten katsoi häneen molempien hengittäessä raskaasti. Entä Kurotora? Garion töksäytti ja katui heti sanojaan peittäen kasvonsa harmissaan. Kurotora on Padricin kanssa naimisissa. Lucifer vastasi pojan kysymykseen jatkaen: Meillä on kyl ollu täs jotain ny, ku Padric on istumassa, mut ei meidän kannata jatkaa sitä ja jos meille tulee jotain, ni se loppuu joka tapauksessa. 

Garion katsoi mieheen hetken ja kysyi sitten. Voiko meistä tulla jotain? Lucifer hymyili vähän ja suuteli toista kokeilevasti uudestaan. Miks ei voiski tulla? Hän lopulta kysyi. 

Poika katsoi miehen meripihkaan vivahtaviin ruskeisiin silmiin ja sitten he suutelivat jälleen. Pateris ei kyl hyväksy meitä. Lucifer sanoi suudelmien välissä. Garion katsoi mieheen ihmeissään ja toinen selvensi: Ku mun kans luo yhteyden pystyy näkemään helvettiin ja jos mun keskittyminen herpaantuu siinä vaiheessa sun mieles voi kärsiä siitä pahasti. Poika katsoi häneen ihmeissään. Lucifer hymyili, suuteli toista ja sanoi: Tiedäthän sä, ku on tilanteita joissa mä en välttämättä pysty hallitsemaan itteäni. Mies elehti katsoen toiseen ja lopulta Garion tajusi, mitä hän ajoi takaa ja punehtui. Lucifer naurahti ja suuteli häntä jälleen vetäen hänet ihan liki kysyen hetken päästä rauhallisesti: Oliks sul jotain kysyttävää kun sä tulit tonne vähän aikaa sitte? Vasta nyt poika muisti syyn keittiöön tuloon ja kysyi mieheltä mieltään painavia asioita. Lucifer vastasi asiallisesti kysymyksiin selällään maaten ja Garionia hellästi sivellen.

Lopulta Garion nukahti Luciferin syliin toisen silitellessä hänen hiuksiaan.

Kolmas luku

Illalla Garion istui pyökkipöydän ääressä syöden paterinsa Rivan laittamaa iltapalaa, munakasta ja paahtoleipää juustolla, kinkulla ja tomaatilla. Niiden lisäksi kupillinen kahvia maidolla. Hän mietti koska Lucifer ottaisi hänen opettamisensa puheeksi hänen paterin ja isän kanssa ja mitä mieltä he olisivat asiasta. Yleensäkin koko verenimijäihmissusi jutusta ja siitä että hän muuttaisi Luciferin kanssa samaan huoneeseen.
Samassa Lucifer tulikin huoneeseen jutellen Atescan kanssa. Ulkoisesti Garion mutusti rauhassa leipäänsä, mutta salaa hän tarkkaili tilannetta. Lucifer ja Atesca ottivat kahvia pannusta ja istuivat pyökkipöydän ääreen, koko ajan jutellen. Garionille jäi aikaa ihailla Luciferia, ennen kuin hän tajusi mitä teki ja pakotti itsensä lopettamaan.
Se oli illlan rauhallinen hetki. Kaikki valmistautuivat pikku hiljaa yöpuulle. Garion ei voinut olla miettimättä olikohan Lucifer unohtanut koko jutun, kun nyt olisi juuri hyvä hetki puhua asiasta, mutta ehkä Lusifer halusikin puhua hänen vanhenpiensa kanssa niin ettei hän ollut kuuntelemassa korvat pitkänä keskustelua.
Riva otti Garionin pikkusiskon syliinsä ja oli lähdössä huoneesta, kun sanoi vielä Garionille: Tuu sit ajoissa nukkumaan, kulta! Garion vain nyökkäsi ja sitten he sanoivat hyvät yöt. Garion, Lusifer ja Atesca jäivät kolmistaan hereille keittiöön. Muut huoneessa olijat nukkuivat jo verhoin peitetyissä pedeissään tai olivat ulkona.
Kun Garion sai syötyä, hän otti kesken olevan kirjan käteensä ja meni sohvalle lukemaan. Keskittymisestä ei vaan tullut mitään, kun Luciferin tuoksu leijui hänen nenäänsä ja sai ensimmäistä kertaa pojan verenhimon heräilemään. Garion yritti hengitellä syvään rauhallisesti, mutta Atescan yhtäkkinen hyvänyön toivotus ja huoneesta katoaminen ei auttanut asiaa. Hän oli Luciferin kanssa huoneessa kahden, toisen lukiessa hesaria pöydän ääressä.
Lopulta Garrion sai itsensä hallintaan ja pystyi keskittymään kirjaansa tai olisi pystynyt, jos Lucifer ei olisi juuri silloin noussut ylös ja tullut sohvalle istumaan. Garionin henki salpautui, kun toinen oli ihan muutaman sentin päästä hänestä. 
Mitä sä luet? Lucifer äkkiä kysyi. Garion näytti kirjan kantta ja siitä se sitten lähti. He juttelivat kirjasta, sitten muista kirjoista mitä olivat lukeneet ja vaihtoivat sitten TV ohjelmiin. TV ohjelmista he pääsivät elokuviin ja kaikkiin mahdollisiin aiheisiin. Garion huomasi, ettei Lucifer ollut vain syötävän hyvän näköinen vaan myös mukavaa juttuseuraa. He viihtyivät keskenään jutellen monta tuntia.
Kummankaan asiaan huomiota kiinnittämättä Garion siirtyi lähemmäksi Luciferia. Lopulta he olivat ihan lähellä toisiaan, kasvot vastakkain ja tuijottivat toisiaan silmiin. Tota, mun pitää varmaan mennä jo nukkuu. Garion sanoi nopeasti ja hetki meni ohi. Poika nousi ylös, sanoi hyvät yöt ja lähti omaan nurkkaukseensa vetäen verhot sänkynsä peitoksi.
Vielä peiton alle ryömimisen jälkeen Garion ei voinut olla miettimättä mitä olisi voinut tapahtua ja siitä vielä pidemmälle. Miltähän Luciferin suudelma olisi tuntunut? Tai jos Lucifer olisi koskettanut häntä? Garion ei halunnnut miettiä asiaa sen enempää.
Kesti pitkään ennen kuin poika lopulta nukahti levottomaan uneen ja näki unta, että Lucifer todella suuteli häntä.

Toinen luku

Seuraavien päivien aikana Garion teki koulutehtäviään ja mietiskeli verenimijäihmissusi asiaa kaikessa rauhassa. Hampaiden kivistys jatkui, hajumaailma muotoutui selkeämmäksi - Garion alkoi tunnistaa tuoksujen mielenkiintoiset ominaisuudet verenhimoksi, joka pikku hiljaa voimistui - ja hän alkoi yrittää ottaa kontaktia siihen johonkuhun tai johonkin joka yritti saada hänen huomiotaan.
Sen kaiken päälle Garion kiinnitti huomiota nyt myös ympäristöönsä enemmän ja ihmisiin, joita ympärillä oleili. Hän seuraili ja kuunteli kaikkien verenimijäihmissusien tekemisiä ja keskusteluja, huomaten kiinnittävänsä enemmänkin jos tahtomattaan liikaakin huomiota erääseen verenimijäihmissuden ja ihmissuden välimuotoon tai oikeastaan enemmänkin demoniin ihmissuden hahmossa. Sen huomattuaan Garion yritti välttää tilanteita joissa kyseinen henkilö tuli vastaan, mutta auttamatta hän huomasi aina joutuvansa tilanteisiin joissa näki nuo vähän pelottavatkin komeat kasvot ja meripihkaan vivahtavat ruskeat silmät.
Kyseinen henkilö oli Lucifer, Paholainen, Kuolema tai miksi häntä nyt halusi nimittääkin. Hän oli Verenimijäihmissusien niin sanottu jumala. Siis, jos Taivaan isää sanottiin Jumalaksi ni Lucifer oli se vastapuoli. Garion oli aika uskonnollinen ihmissusi. Hän kävi jumalanpalveluksissa ja uneksi ryhtyvänsä isona papiksi. Luciferin kaltainen ihastus ei oikein sopinut kuvaan. Saatikka sitten että Lucifer oli Garionia melkein 5000 vuotta vanhenpi ja tuskin edes tulisi ikinä vilkaisemaankaan Garionin kaltaiseen pikku tenavaan. Ihan sama vaikka hänestä olikin tulossa verenimijäihmissusi.
Gapriel ilmestyi taas hänen viereensä kuin salavihkaa, kun hän tällä kertaa ajatuksissaan katseli juuri kyseistä henkilöä, joka istui pöydän ääressä juttelemassa Atescan, oikean kätensä ja daimoninsa kanssa. Gapriel tajusi heti hänen katselevan juuri Luciferia ja katsoi Garioniin merkitsevästi hymyillen saaden hänet punastumaan häpeästä. Gapriel tiesi Garionin urahaaveista ja ajatteli samaa, kun tämäkin.
Nyt molemmat pojat katselivat Luciferia, joka vaistosi heidän katseensa ja kääntyi heihinpäin. Garionilta meni pasmat sekaisin niin yhtäkkisessä tilanteessa eikä oikein tiennyt mitenpäin olisi, mutta Gapriel otti heti tilanteen haltuunsa ja kysyi Luciferilta neuvoa Garionin tilanteeseen.
Lucifer kuunteli poikien arveluita Garionin muuttumisesta selvästi kasvavalla mielenkiinnolla ja pyysi lopulta pojan eteensä. Garion meni ujostellen Luciferin eteen, joka katsoi hänen kasvojaan tarkkaan. Hänestä tuntui, että Paholainen näkisi hänen sieluunsa asti ja yritti kääntää katseensa pois, mutta juuri silloin Lucifer tarttui hänen leukaansa ja kaikki väri pakeni Garionin kasvoilta. Ei siksi että hän olisi säikähtänyt, vaan koska Garion tunsi hämmentävän ihanan tuoksun nenässään ja se tuli juuri Luciferistä. Paholainenkin huomasi pojan kasvoilta jotain tapahtuneen ja kysyi siitä. Garion pudisti päätään ja kohautti olkiaan samaan aikaan, kuin ei muka olisi tiennyt mitä tapahtui, mutta kyllä hän pystyi aavistamaan. Hän oli kuullut, että jokaisella verenimijäihmissudella oli, joku tietty henkilö jonka veren tuoksu sai heidät melkein sekoamaan ja sitä verta heidän oli hyvä saada silloin tällöin. Verenimijäihmissudet aika usein myös rakastuivat kyseisiin henkilöihin. Lucifer taisi olla Garionille juuri se henkilö ja se selittäisi myös hänen ihastumisensakin mieheen.
Se on totta, Lucifer lopulta sanoi. Susta on todellakin tulossa verenimijäihmissusi. Mä näen sun mielestä. Garion hätkähti ja Lucifer huomas senkin ja selitti hymyillen: En mä sun ajatuksia lukenu, vaan katoit sun mielen rakennetta. Se on muuttumassa verenimijäihmissuden mieleks yksinkertaisesti sanottuna. Sä tarviit tarviit jonkun opettamaan sulle kaiken tarpeellisen verenimijäihmissusien elämästä. Mulla on kokemusta siitä ja aikaa opettaaki sua, jos sä kelpuutat mut. Garionin nyökättyä hämmentyneenä Lucifer jatkoi: Okei, mä puhun sun vanhempien kans ja Tanelin kans sun koulutehtävistä, et saadaan kultainen keskitie molempiin opintoihin, ettet sä väsähdä ihan täysin ja pitäähän sulle jäädä aikaa kavereillekin, ku oot sen ikänen. Lucifer päästi Garionin otteestaan ja pojat lähtivät pyökkipöydän äärestä Garionin omaan nurkkaukseen hänen perheensä huoneesta.
No, ainaki Lucifer kiinnitti huomionsa suhun, sä saat paljon enemmän, kuin moni tulee koskaan saamaan irti ihastuksestaan. Gapriel virnuili. Garion tuhahti ja sanoi: Ehkä hiukkasen liikaakin huomiota. Nyt mä joudun olemaan sen kanssa liikaakin tekemisissä. Musta muuten tuntuu, et Lucifer on mulle se henkilö, jonka veri olis mulle hyväks. Gapriel hymyili entistä leveämmin. Vielä parempi sulle. Opitpahan tuntemaan sen hyvin ja pääset ehkä maistamaanki sitä jossain vaiheessa. Kun Garion katsoi häneen hämmentyneenä hän selitti: Kato, ku Lucifer rupee opettamaan sua, sä muutat sen kans samaan huoneeseen asumaan ja saat nukkua sen vieressä. Sä ku näet jossaki vaiheessa pahoja unia, ni sun opettajas on ainoo joka pystyy auttamaan sua selviämään niistä ja on valmistautunu mihin tahansa kellon aikaan vastaamaan sun kysymyksiis. Sä voit kysyä mitä tahansa Verenimijäihmissusiin liittyvää ja Lucifer kertoo sulle. Siis ihan mitä tahansa. 
Garion oli pyörällä päästään. Hänen elämänsä oli muuttunut ihan täysin. Ensin hän sai tietää mahdollisesti muuttuvansa verenimijäihmissudeksi, huomasi ihastuneensa ihan vääränlaiseen mieheen ja että kyseinen mies oli mahdollisesti hänelle erityinen verensä takia. Kaiken muun lisäksi kyseisestä miehestä tulisi hänen oppaansa verenihmijäihmissusien maailmaan. Garion joutuisi nukkumaan miehen kanssa samassa huoneessa ja vielä samassa sägyssäkin. Tässä oli paljon sulateltavaa yhdelle päivälle.

Ensimmäinen luku

Garion istui tilavan keittiön pyökkipöydän ääressä matikankirja edessään kynä suussaan ja näytti miettivän ankarasti kirjan sivulla olevaa tehtävää otsa rypyssä. Todellisuudessa Garion mietti ihan muita asioita. Hänessä itsessään oli tapahtunut muutoksia joita hän ei ymmärtänyt. Kulmahampaita kivisti, hajuaisti oli muuttunut erilaiseksi - hän ihmissutena pystyi haistamaan asioita joita tavallinen ihminen ei pystynyt, mutta nyt hän kiinnitti hajumaailmassa huomiota erilaisiin asioihin kuin akaisemmin - ja hän tunsi, että joku tai jokin yritti saada hänen huomiotaan telepaattisesti, mutta vaikka se oli heille kaikille asunnossa asuville mahdollista, kukaan läsnäolevista ei ollut yrittänyt viestittää hänelle mitään menneinä viikkoina. Garion pelkäsi olevansa sekoamassa.

Moi, miten matikka etenee? Garion hätkähti ajatuksistaan ja katsoi viereensä istahtanutta puhujaa, verenmijäihmissusi Gaprielia, joka oli samanikäinen kuin hän, seitsemänvuotias ja hänen paras ystävänsä. Gaprielin pitkät mustat hiukset valuivat suorina hänen olkapäilleen, jossa tummat vaatteet peittivät pienen lapsen vartalon. Etuhiukset menivät itsepäisesti hänen vihreiden silmiensä eteen koko ajan saaden Gaprielin aina vähän väliä huitaisemaan ne sivuun ja siitä korvan taakse. Garion itse oli Gaprielin vastakohta sinisine silmineen ja vaaleine hiuspehkoineen, mutta se ei estänyt heidän välilleen syntynyttä syvää ystävyyttä ja luottamusta.
Äh, kai se ihan hyvin etenee. Garion vastasi ja mietti uskaltaisiko kysyä Gaprielilta menneiden viikkojen oudoista tuntemuksista. Verenimijäihmissutena ja orpona sellaisena Gapriel tiesi maailman asioista paljon enemmän kuin Garion, joka eli suojattua elämää tässä monen perheen kommuunissa Helsingissä.
Garion katseli Gaprielia hetken miettiäästi ja päätti sitten äkkiä kertoa ystävälleen ja pyysi häntä omaan huoneeseensa tai oikeastaan nurkkaukseen hänen koko perheensä huoneesta. Hänen nurkkauksensa koostui tammipuisesta sängystä jossa oli tummanvihreä verho suojana muiden katseilta. Nyt verho oli auki, koska oli vielä alkuilta ja kukaan ei vielä suunnitellut nukkumaanmenoa, eivät edes hänen pikku sisaruksensa.
Garion kertoi Gaprielille kaiken hampaiden kolotuksesta, oudoista hajuista ja äänistä ja Gapriel kuunteli tarkkaan ihan hiljaa keskeyttämättä hänen kertomuksensa loppuun ja oli hiljaa vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin, mietteliäs ilme ilmeikkäillä kasvoillaan. Gapriel kysyi muutamia kysymyksiä hajuihin ja ääniin liittyen ennen, kuin hänen kasvonsa ensin kirkastuivat ja muuttuivat sitten hämmentyneiksi. Garion oli onnellinen, kun poika ei ainakaan nauranut hänelle. Gapriel mietti vielä muutaman hetken ja sanoi sitten. Noi sun kuvailemas asiat kuulostaa tutuilta, mutta ei mun tietääkseni teidän rodun keskuudessa, vaan meidän. Mä itse koin ihan pienenä samankaltaisia asioita, kun sä nyt, mutta ei sen pitäs voida olla mahollista sun kohdalla. Gapriel katsoi Gaprieliin kuin selitystä hänen kasvoistaan hakien. Ne hajut kato, kun mä olin pieni verenhimo alko epämääräisinä tuoksuina, ku aloin haistamaan verentuoksun ihmisten verisuonissa ja noi äänet.. Gapriel hymähti ja katsoi Garioniin ennen kuin jatkoi: Ne aluks tuntu, ku joku olis yrittäny puhua mulle telepaattisesti ja se voimistu ajan myötä. Se oli mun penis, ku rupes kommunikoimaan mun kans, tiedäthän sä? Gapriel katsoi ystäväänsä nolo hymynkare suupielessään. Garion nyökkäsi aikailematta, asia oli hänelle tuttu, asuihan heillä paljon verenimijäihmissusia ja osa oli Garionille sukuakin. Sitten äkkiä hän muisti Aldurin, isänsä kaksoisveljen, joka oli verenimijäihmissusi, mutta syntyessään hän oli ollut ihmissusi ja muuttunut vasta myöhemmin. Garion kertoi sedästään Gaprielille jonka kulmakarvat ponnahtivat hämmästyksestä hiusrajaan. Miks meillä ei oo aikasemmin ollu puhetta siitä, että Aldur on ollu ihmissusi syntyjään? Gapriel kysyi. Garion vain kohautti olkiaan, asia oli ollut niin normaali hänelle aina, ettei hän ollut tullut koskaan edes miettineeksi asiaa.
Pojat puivat Garionin asiaa vielä jonkin aikaa ja tulivat siihen tulokseen, että Garion oli muuttumassa verenimijäihmissudeksi niinkuin hänen sedälleenkin oli aikoinaan käynyt. Onneksi verenimijäihmissudet hyväksytään nykyisin paremmin kuin 93eKr hyväksyttiin.